Laulujoutsen eli joutsen (Cygnus cygnus) Ultima Thulen lintu

Tänä päivänä on vaikea uskoa, että laulujoutsen eli joutsen on ollut joskus Suomessa sukupuuttoon kuolemisen partaalla. Kansallislintumme vaiheet Suomenmaassa kertovat omaa kieltään ihmisen pahasta ja hyvästä. Niin vain on, että ihminen miltei ehti hävittää joutsen sukupuuttoon ennen kuin asenteet muuttuivat ja lajin säilyminen tuli turvatuksi. Viime vuosisadalla ja tämän lopuillaan olevan vuosisadan alkupuolella joutsenen vaino oli ankarimmillaan. Pesiä ryöstettiin häikäilemättä ja lintuja ammuttiin pesimäpaikoilla. Niinpä vuonna 1915 oli Suomen nykyisellä alueella vain 21 pitäjää, joissa joutsen pesi. Vuonna 1930 niitä oli enää 14 ja vuonna 1949 lajin tiedettiin pesivän ainoastaan Lapin ja Kuusamon erämaaseuduilla. Kannan arvioitiin supistuneen 15 pariin.

Ilman nopeaa asenteiden muutosta olisi laulujoutsenen historialle Suomessa saattanut tulla synkkä loppu. Muoniossakin eläinlääkärinä toimineen Yrjö Kokon suosituiksi tulleet kirjat "Laulujoutsen - Ultima Thulen Lintu" (1950) ja "Ne tulevat takaisin" (1954) herättivät kuitenkin nopeasti joutsenen suojelulle myönteisiä asenteita. Tulokset näkyivät pian. Jo 1950-luvun lopulla joutsenten määrä oli ohittanut aallonpohjansa ja kesällä 1964 kannaksi arvioitiin 50-80 pesivää paria. Kymmenkunta vuotta myöhemmin kanta oli kohonnut jo 150-200 pariin.

Nykyään joutsenella, tuolla uskomattoman kauniilla siivekkäällä ei ole hätä päivää. Ei ole tietoa määristä, mutta Lapissa pesii varmaankin useita satoja joutsenpareja Joidenkin mielestä joutsenia on jopa liikaa. Lapin Riistanhoitoyhdistys esitti vakavissaan kymmenkunta vuotta sitten, että joutsenkantaa pitäisi ruveta harventamaan metsästäjien toimesta. Ne kun kuulemma valtasivat metsähanhilta pesimälammet ja söivät ruuat niiden nenän edestä. Onneksi asia ei edennyt sen pidemmälle. Niinpä saamme joka kevät odotella joutsenia saapuviksi tänne Ylläksenkin tienoille.

Joutsenet saapuvat heti kun jokisuihin ilmestyy tarpeeksi sulaa ruuan saannin turvaamiseksi. Äkäslompoloon joutsenet ovat tulleet joskus jopa maaliskuun loppupäivinä. Useimmiten kylläkin vasta huhtikuun jälkipuoliskolla. Kuluvan huhtikuun alun kovat yöpakkaset siirtänevät tämän puhtaanvalkoisen linnun tulon melko myöhään. Joutsenhan on sorsalintuihin kuuluva puolisukeltaja, joka repii syötävänsä vesistön pohjassa olevista kasveista. Näin sulat vedet hänelle aivan välttämättömyys.

Joutsen kokoaa suuren pesänsä vesikasveista, mudasta, turpeesta ja sammalista usein pienelle saarekkeelle, joka sijaitsee suorantaisessa lammessa tai pikkujärvessä. Toukukuussa munittuja kermanvalkeita munia, joita on 4-8, useimmiten 5-6 kappaletta, naaras ja hautoo 35-42 vuorokautta. Molemmat puolisot, joilla elinikäinen parisuhde, huolehtivat kuoriutuneista poikasista. Pariskunta käyttää samaa pesää vuodesta toiseen, mikäli kukaan ei sitä särje. Joka kevät pesä tietenkin kunnostetaan ennen munintaa ja hautomista. Nuoret poikaset ovat aluksi harmahtavia ja saavuttavat valkean värin sulkiinsa ja höyheniinsä vasta seuraavana vuonna. Lapin suoalueiden ja pikkujärvien joutsenpoikueet tekevät pitkiä kävely- tai uimamatkoja suolta tai järveltä toiselle. Poikueita on tavattu jopa peninkulman päässä pesältään ja niiden tiedetään taivaltaneen myös metsäalueiden halki. Joursenperheiden liikkuvat elintavat ovat osoitus sopeutumisesta suoallikoiden ja pikkujärvien heikkoihin ravinto-oloihin. Linnut saavat riittävästi ravintoa vain siirtymällä paikasta toiseen. Ja taipaleella moni poikanen on joutunut Kettu Repolaisen ateriaksi.

Joutsenet viivyttävät muuttoa talvehtimisseuduille niin pitkään, kunnes poikaset osaavat ja jaksavat lentää tarpeeksi hyvin. Joutsenen talvehtimisalueita ovat Etelä-Skandinavia ja Pohjanmeren maat. Syksyllä loka-marraskuussa Tornionjoki on hyvä paikka bongata joutsenia, joita väylällä näkyy välistä aivan valkoisenaan. Muuttomatkoillaan kansallislintumme lentävät joko aurassa tai vinolinjassa.

Yksittäisen joutsenen ääntely muistuttaa trumpetinsoittoa. Mutta kun niitä on useampia yht'aikaa äänessä, kuoron yhteinen ääntely on ikään kuin laulua. Toukokuisina öinä äkäslompolon kylällä kuuluu voimakas joutsenlaulu, kun nämä linnuistamme ehkä kaikkein hienoimmat ruokailevat Pikkukaupinjärvellä tai Äkäslompolojärvellä lähtevien tai tulevien jokien suissa. Kaukaisemman taustakuoron ääni voi kantautua Isokaupinjärveltä saakka.

P. Hietaniemi