|
||||||||||||
| Takaisin | ||||||||||||
|
TULISTELUKAVERI Tuo Lapin taikalinnuksikin mainittu siivekäs on käynyt monille Lapin ja Ylläksen kävijöille tutuksi ainakin latujen varsilla sijaitsevien tulistelupaikkojen kuokkavieraana, joka mielellään pistää poskeensa hiihtäjän lahjoittaman leipä- tai makkarapalasen. Luonnostaan hyvin kesy kuukkeli saattaa jopa käydä kädestä sieppaamassa herkkupalan, mikäli eväittennauttija ei pidä varaansa. Ruoantähteet ja tämä hiihtäjien tarjoama ylimääräinen eväs ovatkin pikantti lisuke Lapissa elävien kuukkeleiden talviseen ruokalistaan. Sulanmaan aikoina tämä komea lintu elää etupäässä hyönteisillä, marjoilla sekä toisten lintujen munilla ja poikasilla. Syksyllä kuukkeli hamstraa talven talven varalle herkkupaloja, joita se kätkee tuuhean lupon eli naavan uumeniin. Kuukkelin tavallisimmat äänet ovat närhen eli mettäharakan tapainen rääyntä sekä hieman petolintumaisesti naukuva vihellys.
Kuukkelin on havu- ja sekametsien pesimälaji. Juuri Metsä-Lappi, jota mm. Ylläs ja Levi edustavat, on sen tyypillisintä esiintymisaluetta. Lapissa se esiintyy kaikkein runsaslukuisimmin. Sitä voi kyllä tavata aivan eteläisintä Suomea lukuun ottamatta missä tahansa; Perä-Pohjolassa, Kainuussa, Hämeessä sekä Tunturi-Lapissa.
Kun kuukkeli aloittaa loppukeväästä pesintäpuuhansa, se häipyy ihmisten ilmoilta. Se munii munansa huhtikuu-toukokuussa pesään, jonka se on rakentanut yleensä kuuseen. Niitä on neljä kappaletta, vihertävää, ruskeapilkkuista. Poikasten kuoriutuminen koittaa 19 päivän kuluttua hautomisen aloittamisesta. Haudonta on naaraan kontolla. Pesäpoikasvaihe kestää kolmisen viikkoa, jonka jälkeen poikaset siirtyvät pois pesästä ja alkavat opiskella elämisen taitoja emon johdolla. Kuukkelin pesintä on muuten erittäin salakähmäistä puuhaa, kerrassaan näkymätöntä. Sen pesää on vaikea löytää, jos ei aivan sattumalta kävele pesäpuun juurelle ja pääse yllättämään lintua. Lintu viettää koko pesintäperiodin hissukseen ja näkymättömissä.
Vanha uskomus on, että kuukkeli ja eritoten sen näkeminen vaikuttaa jotenkin ihmisen kohtaloon. Se ikään kuin toimii jonkinlaisena Lapin Henkien lähettiläänä. Salaperäinen, äänetön kässehtiminen puissa herättää kyllä kulkijassa jännityksen ja jopa pelonsekaisia tunteita. Vanhan kansan ihmiset varoivat mitenkään vahingoittamasta, saati sitten tappamasta kuukkelia. Jos näin menetteli, ihmistä kohtasi ennemmin tai myöhemmin joku karmea vastoinkäyminen. Ihmisen kannattaa pysyä hyvissä väleissä tämän viehättävän siivekkään kanssa. On sen näkijälle hyväksi, että mukana joitakin herkkupaloja tarjottavaksi.
Hyviä kuukkeli-linkkejä:
|
|
|
||||||||||
| Takaisin | ||||||||||||